on tyhmää kirjottaa nettii. jotai asioi mitä ei välttämättä haluu kenenkää  tietävän kertoo. että olen ääääääliö. ja jos tutut sais tietää. mä luulin et se (poika) tietty asuu jo omas kämpäs mut ei. ei se mitään mut kuvittelin. se ei ainakaan koskaan voi tulla meille ja sehän tekee kaikesta niiiiiiiiin vaikeeta. se olis noloa. mä en kestäis sitä. mun vanhemmat on hulluja. melkein. apua. ja se selittämine ettei koskaa tulla meil ja iii. jos tä juttu ees jatkuu. ja en mä välttist kehtaa men niille, sen vanhempien tapaamine jos ne olis paikalla, iiiiiiiiiiiiiiiiii. jos ja ku kirjottaa nettii pitäs vaa ajatuiksii ja tuntei ei mitää niin  henkilökohtasia juttuja ku oon jo menny pistää. kuvittelin et ku ei tunneta mut ei se tunnu vaikuttavan. pelottaa et joku tunnistaa nyt iiiiiiiiiiiiiiiiiiii. ääääääliiiiiööö minääää. ja jos joskus paljastuu et nä mallihommat. ei siin mitää pahaa mut se ajattelee heti et oon niiin pinnallinen. kamalaa lukee muute lehestä mite nuoret opiskelijat elää niin pienellä budjetilla. miksei ne keksi jotai. ei se niin helpoo oo. nyt joku lukija suutuu. =) ei se mitään. en jaksa ajatella yhtäääään mitään nyt. ei mitää pahaa. aaaaaaaaaaaah. miksi mä syön niin pal. miks mulla on niiiiiiin vähä itsekuria et oon päästäny itteni tähä kuntoo. eeen kestäää. fat fat. poika................. siitä ei ainakaa aiheudu halua olla syömättä jote ei tietty kovi sellasi tunteita. no oliha tä vasta eka tapaaminen nyt. kauhee pinnallisen voitte pitää tätä ainast laihdutus juttuu mut minkäs teet. pakko