Kivaa. huomenna on penkkarit. tänään pitäis vielä maalata haalaria ja huomenna on pakko myöhästyä vähän alusta mutta ei se mitään. pitää vielä hankkia juttuja mun asuun.

eilen sitten "karkasin kotoa". kaikki "elintärkeä" mitä mulla oli olin pakannu pariin kassiin. menin yöksi kaverille ja vannoin (olin suunnitellu ainakin viikon varmat yöpaikat aluksi) etten tule takaisin. sain kunnollisen kimmokkeen taas tuossa kun ensin hakattiin, sitten soitettiin tuttavaperheen täti (hassu sana) paikalle ja vaikutti siltä että mä olin se paha kun olin ainoa joka ei itkenyt. (mähän en muiden nähden itke) sellanen mustamaalaaminen vasta pahinta olikin. pakkasin tavarani ja lähdin. se olisi voinut onnistuakin jos ei olisi tänään selvinnyt että sain rehtorilta armonaikaa vielä kerran ("tämä on nyt viiminen mahdollisuutesi").  ja koton oli tärkeitä papereita ja aion nyt hoitaa tän. nyt on motivaatioo, koska olin poissa jo jonku aikaa, vaikka olikin vähän niin heti sen huomas. nyt pelottaakin että kun olen kotona masennun taas niin ettei mistään tule mitään ja sen ajtteleminenkin jo voi voi. olin tänään kylpyläs, oli kivaa. päättettii et lähetää laival nyt tässä yks päivä ja viikonloppuna kännätään kunnolla. kun tulin kotiin paskaa tuli taas niskaan. ajattelin että miten paljon helpompaa olis jos ois kiva koti, siel ois kiva olla olis normaalit, kivat vanhemmat ja tajusin että ne ei tue mua missään. itkin. miten helppoa ois kai saada kouluhommat tehtyy jos koton tuettais. sitten mä ajattelen et mun pitään olla vahva ja kestä kaikki, mitä vaan. sitten ku huomaa että ei oo kestänyt pettyy itteensä ja masentuu lisää. mä elätän itteni ja kestän kaiken yksin ja siitä haluan olla ylpeä. kamalaa sanoa mutta ehkä mä en halua tai jaksakaan olla niin kestävä. huokaus. kamalaa paskaa. en kestä. jos ajattelisin itteäni tyttöystävänä niin kaikki hempeily ja muut tuntuis niin oudoilta kai. sen lisäks et "avuatuisin", kamala sana. voi voi. en nyt enää valita. juu. huomenna aattelin mennä ottaa  reijät. (oon laitattanu jo kahdesti samaan kohtaan mutta molemmilla kerroilla ne menivät umpeen kun en jaksanu malttaa ja heti pistin muut korvikset ku ne harjotushäslät tai en aina pitänyt niitä, saati et mulla ois ollu mitään puhdistusainetta, tosin näistä kerroista niistä taisi jäädä pienet jäljet ja oudot möykyt siihen kohtaan. ei hyvä.) tosin se vähän jänskättää että ne reijät on siinä aina. vaikkei tä ole mikään isojuttu, monilla on reijät korvissa. ajattelin et tarvitsin sellasen muistutuksen et aina pitää olla rohkea tai vahva tai jotai tällästä.. en tiedä. lisäks aattelin pistää tukan vähän kun tolla oc:n alexilla. vähän erilaista raitaa ja kekkasin muutakin kivaa. tekisin heti jos ois rahaa. yritän meinaan säästää siihen asuntoo, muuten piru vie soitin yht kivaa kämpää ja kysyin näyttöö ja ku se ei tiennyt NIIN SE LUPAS SOITTAA TAKAS JA EI SOITTANUT!!! soitin uudestaa ja eri tyyppi kerto et NÄYTTÖ OLI EILEN JA SIITÄ KYLLÄ ON JO USEAMPI KIINOSTUNUT. ja sen toisen kämpän jutskat oli kans. SAATANA. en tiedä. hillitsin itseni ja meinasin sanoo sille niiiiiiiiiiiiiin nasevasti saatana. nyt se hyvä kämppä meni sivu suun ku ne on  niin saaaatanan leväperäsii. en kestä. mut mistä olinkaan selostaa.

varmaa siitä että tä kotona olo masentaa mua niin että voi v ja prkl. voi vittu siinä menee taas motivaatiot. miten mä saan enää itteeni niskasta kiinni?????? näin pojan tänään. haluan olla vain kavereirta mutta toisaalta kaipaisin selllasita tuota noinniin ei kaverien välistä läheisyyttä piristämään mua mutta se eiiiiii sovi. kaikki menis yhä enemmän päin vittuu. älä nyt tee tätä yhtää vaikeemmaks. onks selvä! aaaaaaaaaaah. perkeeeeeeeleeeeeeeeeeeeeee jumalauta. anteeksi kiroilu. motivaatiooooo. juhuuuuuuuu. ok. meen nyt kattelee lenny kravitzin kuvia netistä ja alampi tulostaa niitä ja kehystän ne tuohon isoon kehykseen kivaa. prkl. eilen olin mallitoimistolla....=) meni hyvin.