jaa. olin edellispäivän baaris juhlii valmistumist ja  tapasin jätkän ja lopult lähin sen ja sen kavereide mukaa. periaattees siis melko tuntemottomia. oli vaa yks sänky ja nukuin siin sen kaverin ja sen jätkän kaa. kaveri sammu ja tä on "mun kimpussa". kädet vaelteli ja avas housujen napin. ei tehty mitään ja se kysy et miks vastustelet. en vastannu ja aloin nukkuu. en oo sitä tehnyt...ja se nolotti mua. siis mul on oma kämppä ja duuni ja lähen parin päivän pääst ulkomail kuukaudeks mut tälläst en oo.. ja mä oon jo 18. niille sanoin et täytän koht 20. aamul se kysy mun numeron ja sano et ois kiva nähdä ennen ku lähet. >(matkalle) tuskin se soittaa. ei ne koskaa. sen kaveri kutsu mua tuhkimoks. mä mikää tuhkimoo oo. mistäköhä se sellast keksi. morjes. suoraa töihi eikä yhtää unta. 

kaveri sano tänää et sitä huolestuttaa millases porukas oot alkanu liikkuu. ne mallikaverit.

jaahas. huomiseks pitää tehä kolmen aineen tehtävät jot pääsen ylioppilaaks. töis muuttyypit hakee oikikseen, lääkiksee ja kauppakoreeseen. mä e tie miks haluun. ja pidän välivuoden kosk en hakenu mihinkää. se sopii mul. varmistu et lähetää nyt kesäl kaverin kaa kolmeks viikkoo eurooppaa kiertelee. täl hetkel haluun vaa saada tehtyy ne tehtävät tänää ja oppii surffaa sit matkal. ehkä siel löytyy joku kiva paikka mis vois viettää aikaa tän välivuoden aikana. pari päivää sit nostin tilin tyhkjäks ja pistin rahat junalippuun. ens kuus tulee onneks vähä parempi palkka provikoide takii ni se on hyvä. se mieskuttu mist höpöttelin menimönkää. sitä ei kiinnosta. vähä meni homma päälaelleen. se alko siit ku sain viestin et paras kaveri oli päättäny hääpäivän ja sit hetkenmielijohteest vaan kysyin. jotenki piti ittellens en tie , todistaa jotai? jotai säpinää. mä olin sit ihan kaikenkaikkiaa iha kauhee päälkäyvä, ylihelppo. sillon oli meneil kaikkii juttui ja oisin tarvinnu, en tie jotai tukee? vaikkei se mitää sellasest tie. no mä sit pistin lopuks jonku järkyn viestin sil. ja mainitsin kaikkee paskaa ja nyt on sit kiusallist jos joskus nähää mut ei kovin usein. mähän tiesin et täs käy näin.

itäs muuta? onneks en asu enää kotoo. on tylsää .mä haluisin tehä jotai erikoist jotai mikä sais tuntemaan jotain. jotai. aah. puol tuntii viel töit jäljel. sit himaa. istuntäs ko´neel.

tiesittekö et mallit voi saada jopa 50e tuntipalkkka`? sehä o iha huima summa, plus vaihtelee jos kampanjoide mukaa. jos mä niit hommii saisin ni rahaaisat ainai ois kunnos, mut en koe itteeni kovi hyvänäköseks, et ku se tyyppi sano et nyt vaaa aktiiviset markkinoimaa itteään ni en oikee uso et alan.. välttämät. joskus myöhemmi ehkä. mä en tiedä mitä mä haaluan. se ei oo kivaaaaaaaa. viime tunnil oli näyttelemisen tapast se oli aika kivaa. tai kirjottaminen jos osais. tai jotain jännittävää jotai äksöniiiiiiiiiiii. isona mä voisin ryhtyy charlien enkeliks. tylsäääää.

pitkästä aikaa netissä. ensimmäist kertaa muton jälkee ja muistin et mulahan oli tä blogi. attelin vaan mainita ett nyt sit oon muuttanu. äidil kerroin kaks päivää aiemmi ja iskäl selvis sillon ku näki mun kamat ulkona odotamasssa muuttoautoa kun se tuli kotii kaupasta. ensin se oli yllättävän tyyni sitten ku jostai puhuhttii suuttui ja lähti autolla pois. mä olin jo lähtenyt ku se koska ikinä tulikaan takaisi. muutin siis viimekuun puolissa välissä. ku siinä olin lähös et mä en haluu nähdä sitä sanotaan varmaa paroo vuotee ja et en tarvitse siltä enkä halua siltä mitään joten mulla ei oo sille mitää annettavaaa. ja sen kommin en oo sitä nähny. kuulin n. 4 päivää sitten et se on lähteny itävaltaa laskettelee alpeille ja sit ajattelin et se itsekäs paskaa tuhlaa omii ilotteluihin eikä anna tyttärel mitää rahaaa, siis antais pyytämättä. vähä harmittaa k kuulee et miten jonku iskä on ostanu tyttärellee auton tai jotai vastaavaa. sit mä muistan taas et enhän mä oikeesti mitää välitä ja et mitä vaikkka onkin lähtenyt ulkomial ja unohdin sen samantien. nyt oon siis käymäs kotoo muuton jälkee, oon oikee yötä. ekaks muute se mun kämppä tuntu persoonalliselt ja kivalt mut vähän pelkääm et oon siihen jo iha pikkusen kyllästynyt, ja 30 neliöö alkavat tuntua pieniltä . vesivaraaja jota en huomannu ku vuokkrasopimuksentein pitää huilen et suihkussa keekii äkkii peseytyy saati ei välttämät ees kuunnol, ei voi lotrata lämpimiksee ja sit jumalauta ei ole edes uunia mikä alkaa mennä jo alkeellisesksi mikä on tyhmää koska tykkäisin kunnon ruuanlaitosta ja ei pakastinta, huono juttu ei voi säilyttää jäätelöö et sitä söis aamupalaks tai muuta. nyt oon tääl noitte parisängyssä yksin, isossa ja korkeessa huoneessa. ajomatkal tänne aavistekin et huuto tulee iha mistä tahansa asiasta ja nyt ääni siis kurkku tuntuu vähä karkeelt vaik olin melko vähäsanainen. sit menin suihkuun ja istuin siellä kylllästymiseen asti ja ajttelin kaikkia juttuja mut en itkeny jumalauta. äiti kýsy et oonko mulla ollenkaa tunteita. jonkun sitä täytyy kova olla. ja en o koskaa kertonut niille tunteista vaiks oisin halunnuki. miksei mun vanhemmat ois voinu olla sellasia järkevämpiä, sellasia mua järkevämpiä, viisaampia jotka tajuu mua ja osaa sanoo viisaasti, tukee vaikken sainoisikaa. se on kyllä liikaa pyydetty jos verrataa mitkä on lähtökohat. voi paska. mä taidan tulla hulluksi tai sitten olen jo. se taitaa olla ileisintä. ystävät vähitellee katoaa johonki, on se kummallista. ne joista on niin hyviä ´muistoja monilta vuosilta katoaa. jos kehtaisin luopua sosiaalisista kontalksteista tai jotai käsittämätöntä paskaa a niin siis siinäse. mä tarvin lomaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111 aikaaaaa pelästään nukkua, lukea päivät pitkät, istua suihkussa, kettoo telkkuu ja syödä knnnon rukaa. mun pitää hankkia mun kämppää kunnollinen tuplalevee sänky ja jotai. suikuu ei pysty korjaa mut nyt tääl himas himas olo tuntuu ku hotellilsta, ei sitä et kuvittelisisttte et oisin hemmoteltu paska kyllä mä tuola kämpässäni kituutteklen eti ku se iskä palaa ulkomailt, sit mua ei enää näy tääl. nyt on vähä aikaa pölliä täält kamaa ja miettiä viel amk hakua. mä tarvin lomaa ja sängyn ja nyt meen nukkuu. sikaväsyny.

saa nähdä koska kirjotttelen taas. lähen pian. yksi päivä ja kuusi kirjaa vielä. katoin äsken pauus leffan oli hyvä.

tänää järkytykseni tajusin miten vähän aikaa mulla on enää lukea. alotan tänään. en saanut töitä siirrettyä. nyt saan muutaman euroa mut menee arvokast lukuaikaa hukkaa. tänään kun oikein kauan vakuuttelin iskäl et tarvin nyt ruokaa et pitää lukee ni suostu. ehkä ois pitäny jättää välii mut minkäs teet. ajomatkal sinne että takaisin sen puhui taukoamatta ja pelkästään haukku mua. se mollas mut niin totaalisesti. mä en käsitä miten se voi. en voi kuvailla sitä mut se on nin lannistavaa. haukkku mut kaiken ja lisäks vielä et tä lukio on täysin turha (mitä se varmaa onkin) ja kun ajattelee niin siis. mä en kestä. koulussa ku soitin et jos se ostais tänää ruokaa olin just tajunnu miten paljon mulla on tekemist ja olin kyl motivoitunu niin sit ku soitin niin sielllä ne taas tappeli. mä menin vessaa itkee. en oo koskaa tehny sellasta. ajatella koulussa.!ei sitä et ketää ois sitä huomannu. ja ei sitä kauaa kestäny ku ryhdistäytysin. nyt ku tä muutto on varmistunu niin oon huomannu et millasta tä elämä oikein on. koska odotan sitä niin paljon nyt vasta mä huomaan millasta tä eläm on. tarkotan et mä en valehtele et tääl kaikki tappelee joka IKINEN päivä. siihe oli kai niin tottunu. autossa mä yritin pitää silmät kiinni jos sit ei tulis kyyneliä, ei saa itkeä ajattelin. hoin mielessäni et ajattele tiistaita ajattele tiistaita.koko ajan. se on siis mun muuttopäivä. tä on niin käsittämätöntä. siitä sain jonku verran voimia. ajattelin et pitäis ol joku joka sanoo mul et se mitä se sanoo ei oo totta, älä usko sitä. sä pärjäät. se ei oo sun syytä. mä en tajua miksei se koskaa voi mennä itseensä. mä en  pyydä siltä mitäään. miksei se voi tunnustaa et mä kärsin ja se satuttaa mua. se uskoo et se ei tee mitäää väärää. nyt alko itkettää. mä aion lukea ja saada niin hyvän numeron ku vaan pystyn. mä aion tehä parhaani. ajttele tiistaita. sillon sä pääset vapaaks. sä et oo riippuvainen siitä, sä et tarvi sen rahoja ja sit sun ei tarvi olla siihen yhteydessä. jossei se sittenkää myönnä et siinä on vikaa niin sit on pakko ol välittämät. mut tä on niin käsittämätöntä. ku muutan todennäkösesdti se syyttää mua kaikesta ja koska en kerro muutosta niin tekee mut perinnöttömäksi. se ei haittaa mua. mä en halua sen rahoja. mä haluisin et se myötäis et se on tehny väärin. nyt itkettää taas kauheesti. voi ei. mä en haluu muuta ku et se myöntäis. mikset sä voi myöntää. mä en halua anteeksipyyntöä. myönnä vaan et teet väärin. mä en halua muuta. myöntäisit. tä on kamalaa. se ei tuu ikinä myöntämään. miten mä selviän tiistaihin asti. mä en oo aikoihi itkeny näin paljon. joskus sitä tuntu et vaik ois halunnu itkee niin kyyneleitä ei tullu. välillä itki vaikkei mitää sillä hetkellä tapahtunu, sitä vaa alko itkee. kerran joskus nuorempana, muistan ku katoin itteeni kyyneleitten läpi peilistä itteeni ja vannoin et en enää ikinä itkisi ja että jos joskus mun elämään tulee onnen hetkiä niin mä en päästä sitä niistä osalliseksi. välillä mä oon empiny jälkeenpäin jostain en tiedä minkä ihmee takii kunnes kohta se jo iskeeki mut maahan kahta kauheemmin.  nyt kun on varmistu et pääsen täst kaikest lopullisesti eroon muuton avulla mä tajuan millaista tä elämä tosiaan on joka päivä ja kaikki puheet mä tajuan yhä enemmän et miten loukkaavia ne on. mun täytyy saada päähäni et se on väärin, isän ei kuuu tehä niin ja mun täytyy pärjätä. nyt rupeen ettii yht puuttuvaa kirjaa ja alan lukee. toivottavasti mä pystyn siihen vielä. toivotaan. ja yritetään oikeesti sun on pakko. hetki vielä niin päääset pois. ajattele et saisit siit ä motivaatiota. käytä ne tunteet lukemiseen ja ajatteke jos saat hyvän numeron se ois mahtavaa.